Blogikirjoitus on julkaistu alunperin Urasparraajien blogissa.
Jos olet jo päättänyt tehdä muutoksen, esimerkiksi vaihtaa alaa tai työpaikkaa, käsillä on kultainen hetki tehdä jotain ihan muuta tai ihan toisin. Jo työelämän muutoksesta haaveillessa on hyvä kohta pohtia, mitä kaikkea olisi kiva kokea. Meillä on vain yksi elämä ja nyt on aika toteuttaa unelmia, kokeilla, hakea ja etsiä uusia polkuja, kurkata kiinnostavista ovista sisään. Kaikesta ei tarvitse tehdä elämänuraa.
Tai tämä oli ainakin oma strategiani. Halusin muutosta ja katsoa, mitä voisin oppia uusien ihmisten kanssa, uusissa paikoissa. Kirjoitin listan asioista, joita haluaisin kokeilla. Yksi oli asiakaspalvelu ja kuluttajamyynti, ja yksi jotain, missä pääsisin puhumaan eri kieliä, mitä rakastan. Koska en tiennyt, mille alkaisin samalla alalla ja samassa työpaikassa koetun antoisan ja kohtuullisen pitkän rupeaman jälkeen, minulla oli mainio tilaisuus tehdä hetken jotain ihan muuta.
Uskalsin hypätä tuntemattomaan – lopputili ja roadtripille pohjoiseen
Tarinan aluksi, lähdin ensin vuodeksi Espanjaan (toisella listalla, ollut jo vuosia), tekemään vielä tuttuja hommia, etänä Suomeen. Tämä oli mahtava tilaisuus, jonka työnantajani mahdollisti Espanjan toimintojen aloittamisen myötä. Kypsyttelin työelämäni muutosta Costa del Solin auringon alla, Mijasin rinteillä. Tiesin haluavani viettää osan vuodesta Espanjassa tulevaisuudessa, mutta mitä muuta?
Halusin tutustua Lappiin, joten hain sinne töihin talvisesongiksi 2018-2019. Sain paikan ja irtisanouduin työpaikastani 12 vuoden työsuhteen jälkeen, tietämättä, mitä teen sesongin jälkeen. Olin aiemmin viettänyt vain pari päivää Lapin kaupungeissa ja tehnyt kesällä ennen työnhakua “koeajona” 34 h kiertueen Helsingistä Ranualle, Sodankylään, Inariin ja Kittilään ja takaisin.
Nyt asuin marraskuun alusta huhtikuun alkuun Levillä, Sirkan kylässä. Työni ”front deskinä” safariyrityksessä piti sisällään asiakkaiden palvelua ja ohjelmapalveluiden myyntiä niin kasvotusten kuin verkossa. Monelle asiakkaalle Lapin reissu oli pitkäaikainen unelma ja toisaalta monet työkaverini elivät omaa unelmaansa. Sain olla osa tätä, jonkun unelmassa joka päivä, ja usein myös yksi niistä harvoista suomalaisista, joita asiakkaat tapasivat.
Me front desk -työntekijät olimme suomalaisia, ja oppaamme olivat kotoisin kymmenestä eri maasta. Asiakaskunta matkusti Suomeen eri puolilta maailmaa Työkieli oli pääosin englanti ja muuten sain puhua lähes kaikkia kieliä, jotka vain minulta taipuivat. Joskus asiakas ymmärsi englantia, mutta ei osannut puhua sitä ja joskus minä ymmärsin asiakkaan kieltä, vaikka en osannut sitä juuri puhua. Yhteinen ymmärrys asioista löytyi aina, tavalla tai toisella, vaikeissakin tilanteissa.
Lapin lumo sai itkemään onnesta
Lähes jokainen päivä Lapissa oli yksinkertaisen kaunis. Jokainen aamu oli kiva herätä uuteen päivään ja pukeutua firman huppariin. Aika usein tuli itkeä tirautettua pakahduttavasta onnen ja ilon tunteesta, niin moottorikelkan kyydissä suolla kuin hevosen selässä lumisessa metsässä, tunturin laelta maisemia ihastellessa ja joogasalin lämmössä. Nautin asiakkaiden kanssa jutustelusta, vaikka sainkin kertoa revontulista ainakin sata kertaa. Bonuksena sain olla kuukauden tonttulakki päässä.
Olen kiitollinen työnantajalleni, että sain mahdollisuuden kokea jotain erilaista. Lyhyessä, sesongin kestävässä työsuhteessa riski oli kummallekin osapuolelle vähäinen. Kokemus oli ikimuistoinen ja Lappi jäi sydämeeni. Sain käyttää kielitaitoani, mitä en ole voinut työelämässä vastaavasti aiemmin hyödyntää, sain tutustua uuteen toimialaan sekä merkittävän ohjelmapalveluyrityksen toimintaan, myös safareilla, kokien samalla Suomea asiakkaidemme ja oppaidemme silmin ja korvin.
Tutustuin sesonkiluontoiseen työhön sekä upeisiin tyyppeihin, joiden elämä oli erilaista kuin useimpien tuttujeni. Oppaat sekä muut tunturin työntekijät ovat jossain mielessä oma rotunsa, ja monet heistä palaavat sesonki toisensa jälkeen pohjoiseen. Osa myös puolisoidensa kanssa, jotka ovat samalla alalla. Opin käytännössä, miten diversiteetti on yritykselle vahvuus kuten myös kausityön luonteesta, haasteista ja hyödyistä alueelle.
Sesonkiluontoinen työ tarjoaa mahdollisuuden irtiotolle
Kausityö Lapissa oli mitä hienoin tapa toteuttaa irtiotto; kokeilla erilaista, inhaloida elämää ja tuulettaa mieltä. Tämä välitila matkalla johonkin uuteen oli juuri oikea hetki ”mennä ennen kuin on liian myöhäistä”. Koskaan ei ole, mutta monen oman arjen realiteetit estävät tekemästä jotain vastaavaa. Minulle tämä mahdollistui, kun palasin samalla Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen Suomeen ja olin myynyt asuntoni ennen sitä, asuin sesongin ajan työkaverieni kanssa yhteisessä talossa. Helsingissä asunnon olisi varmasti saanut myös vuokratuksi.
Sesonkityö tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kokeilla jotain muuta toimialaa, ympäristöä, maata, vaikka korona jäädyttikin monet työtehtävät, mahdollisesti kuitenkin väliaikaisesti. Sesonkityö vaatii usein joustavuutta: työtä on runsaasti rajatulla ajanjaksolla eikä sitä voi siirtää vaan se on myös tehtävä tiettyinä aikoina, työ saattaa vaatia kodin ulkopuolisia asumisjärjestelyitä, mahdollista yhteismajoitusta. Lisäksi ympärillä on monesti paljon muita, erilaisia ihmisiä. Sesonkityö on omanlaistaan projektityötä ja sen intensiivisyys kauden ajan pitää otteessaan ja hengen korkealla.
Jotkut työskentelevät ympäri vuoden sesonkitöissä, etenkin jos pystyy vaihtamaan toimialaa (ja paikkakuntaa), on luvassa vaihtelevaa työelämää. Toisaalta esimerkiksi laaja-alaisten oppaiden lisäksi horeca-alalla voi työllistyä toivottavasti taas tulevaisuudessa eri sesongeissa vaikka ympäri vuoden, lukuisissa maissa ja ihan Suomessakin, pohjoisesta etelään ja siltä väliltä, välillä vaikka merellä seilaten.
Irtiotto vai uusi suunta?
Irtioton voi toteuttaa monin eri tavoin, tämä oli yksi esimerkki. Älä käänny risteyksessä ennen kuin olet katsastanut voisiko siinä kohtaa lähteä hetkeksi ihan toiseen suuntaan. Irtioton ei tarvitse tarkoittaa maasta muuttoa tai irtisanoutumista, pienikin liike voi riittää suunnan muutokseen. Itse pysähdyin pohtimaan mitä on hyvä elämä. Repäiseviltäkin kuulostavat siirrot seurasivat omalla kohdallani pieniä askeleita, joista jokainen oli jo eräänlainen irtiotto eri asioista; kohti sitä, mikä on minusta tärkeää. Kokeilematta ja kokematta erilaisia asioita ei voi aina tietää tai muistaa, mikä on sitä.
En tiedä vieläkään täysin, mitä minusta tulee seuraavaksi. Irtiotto toi mukanaan vapauden tunteen tekemiseen ja olemiseen, mitä olin tietämättäni kaivannut. Lapin jälkeen palasin juurilleni filosofian pariin ja opiskelin töiden ohessa filosofiseksi praktikoksi. Olen päässyt tutustumaan ammatti- ja etujärjestömaailmaan sekä hankkeisiin. Mukana on paljon tuttuakin kuten työvoimapolitiikkaa ja -palveluita, henkilöstöpalvelualaa, valmennuksellisuutta ja viestintää, ja arvatkaa mikä on näiden hankkeiden keskiössä? Kausityöpä hyvinkin.
Heli Satokangas kirjoitti edellisessä blogissamme, että “kasvun polulla uskalletaan ja pakotetaan oma itse oppimaan”. Kyse on todellakin ajoittain myös sulasta pakottamisesta. Itseään pitää puskea itselle tärkeissäkin asioissa. Välillä kannattaa vähintään pysähtyä tarkistamaan suunta. Pysähdy risteyksessä, katso eri suuntiin.
Liian usein meillä on kiire eteenpäin, vaikka jossain muussa suunnassa voi olla jotain arvokasta. Ehkä jotain, mitä rakastamme; jotain, mikä saa sydämemme lyömään nopeammin.
Kati Kuula,
joulukuussa 2021