Siirry sisältöön

Kehitystutkimuksen päivät Helsingissä 26.-27.2. - Development Days 2026

Development in Ruins, Hope in the Cracks: A Time for Reckoning, Reclaiming, and Reawakening
7. helmikuuta 2026 kirjoittanut
Kati Kuula

Kehitystutkimuksen päivien otsikko on puhutteleva, toiveikas ja tarpeellisen uhmakas. Valon säteet pilkistävät raoista, uusi aika koittaa. En ole osallistunut aiemmin kehitystutkimuksen päiviin enkä tiedä olisinko löytänyt tietä tapahtumaan ellei tänä vuonna päivillä olisi sellaista työskentelyryhmää kuin Philosophical and Spiritual Practices for Sustainability Transformations: Cultivating Inner Wisdom, Embodying Change. Ryhmän koordinaattoreina toimivat seuraamisen arvoiset ja ihailemani Sabaheta Ramcilovik-Suominen (Luke –Luonnonvarakeskus) ja Jessica Böhme (Institute for Practical ekoPhilosophy). 

Opiskeltuani sosionomi YAMK -tutkintoa ekososiaalisen työn ja globaaliosaamisen koulutusohjelmassa tietoisuuteni on päivittynyt ja laajentunut. Sosiaalinen kestävyys on ollut aina työni ja arvojeni keskiössä. Filosofinen, sosiaalinen, yhteiskunnallinen alkaa kietoutua yhä enemmän myös planetaariseen - rajoihin, hyvinvointiin, kestävyyteen ja kohtuullisuuteen. 

Filosofisen elämän tutkiva ja jatkuvasti harjoitteleva, ja haastava luonne liittyy tähän myös vahvasti. Norjalaiset filosofian praktikot ovat tehneet mm. tutkimusta siitä, miten filosofinen dialogi voi edistää kestävän kehityksen kasvatusta. Filosofinen dialogi on parhaimmillaan itsekriittinen ja kriittinen yhteisöllinen harjoitus, jossa osallistujien ennakkokäsitykset, toiminta ja ymmärrys kyseenalaistetaan (Marcussen, Weiss & Helskog, 2021). Esimerkiksi sokraattinen dialogi lähtee liikkeelle osallistujien omista kokemuksista ja kuten kollegat kirjoittaa myös tuoreessa Filosofisia kohtaamisia. Ajatuksia filosofisesta praktiikasta -kirjassa, että merkitys olemassaolon kysymyksiin vastaamiseen pitää kokea omakohtaisesti (Tomperi & Lehtinen, 2025, s. 265). Omakohtaisuus, kokemuksellisuus ja yhteys muihin ja ympäristöön on myös oman artikkelini keskiössä, Käveleminen henkisenä harjoituksena. 

 Sabaheta Ramcilovik-Suominen on toimittanut hiljattain julkaistun  Socioecological Transformations. Linking Ontologies with Structures, Personal with Collective Change, jossa muun muassa hän kirjoittaa maailmankatsomuksen muuttamisen merkityksestä maailmaa muuttaessa sekä myöskin ravistelevasti sosioekologisten kriisien syistä, erillisen itsen illuusiosta ja radikaalista "intraconnectednessistä" (ei siis vain interconnectedness - keskinäinen riippuvaisuus) edellytyksenä paranemiselle ja muutokselle. Tarvitsemme rakenteellisia muutoksia, poliittisia toimenpiteitä ja sosiaalisia liikkeitä, mutta "näitä keinoja voidaan vahvistaa vain kiinnittämällä  huomiota maailmankatsomukseen, ajattelutapoihin ja toimijuuteen. Olemassaolon ja sen suhteellisuuden pohtiminen,  syvän keskinäisriippuvaisuuden harjoittaminen tulisi tehdä ei vain yksilöllisesti vaan yhteisöjen ja yhteiskuntien tasolla" (Ramcilovic-Suominen, 2025, s. 35; Ramcilovic-Suominen, 2025, s. 3.) kuten kirjoitimme opiskelukaverieni ja opettajamme kanssa Diakonia-ammattikorkeakoulun Dialogi-verkkojulkaisussa. 

Tämä palaa takaisin filosofiseen elämään. Kuten antiikin filosofiasta ja filosofiasta elämäntapana kirjoittanut (ja tutkinut) Pierre Hadot (2004, s. 276) toteaa: Filosofian harjoittaminen [...] on pohjimmiltaan pyrkimys tulla tietoiseksi itsestämme, olemisestamme maailmassa ja olemisestamme muiden kanssa. Se on myös, kuten Maurice Merleau-Ponty tapasi sanoa, pyrkimys "oppia uudelleen näkemään maailma" ja saavuttaa universaali näkemys, jonka ansiosta voimme asettaa itsemme muiden tilalle ja ylittää oman puolueellisuutemme.

(The practice of philosophy transceds the oppositions of particular philosophies. It is essentially an effort to become aware of ourselves, our being-in-the-world, and our being-with-others. 

It is also, as Maurice Merleau-Ponty used to say, an effort to "relearn how to see the world" and attain a universal vision, thanks to which we can put ourselves in the place of others and transcend our own partiality).

Palatakseni takaisin myös kirjoitukseni uutiseen (itse päivien huikean ohjelman mainostamisen lisäksi), pääsin siis mukaan tähän tärkeään työskentelyryhmään aiheella: How can philosophical practice awaken a sense of intraconnectedness? – A guided practice. Minulla on mahdollisuus lyhyesti esitellä kontemplatiivisen dialogin harjoitus, joka liittyy lohtuun. Lohtukirjallisuus tunnetaan filosofian piirissä, se on syntynyt kirjoittajien (esimerkiksi Cicero, Seneca, Epiktetos, Marcus Aurelius, Boëthius) elämän rajatilanteissa. Olemme todellisessa kollektiivisessa rajatilanteessa, ja lohtu voi myös liikauttaa kohti muutosta, eikä jäädä eräänlaiseksi selviytymiskertomukseksi (sekin olisi kiva tietysti, maapallon kannalta). 

Kannattaa tutustua kaikkiin ryhmiin ja ohjelmaan, se on vaikuttava. Tässä muutama esimerkki ryhmistä  (joita on yhteensä 21): 


Lisätietoja ja rekisteröityminen tapahtumaan (15.2. mennessä): https://www.kehitystutkimus.fi/conference/


Lähteet:

Hadot, Pierre, What is Ancient Philosophy? (Qu’est-ce que la philosophie antique?, 1995) Käänt. Michael Chase. Harvard University Press, Cambridge (MA) 2004.

Halminen, J., Jantunen Pezzia, S., Kujala, K., Kuula, K. & Nylund, M. (2025). Kestävä muutos alkaa ihmisestä – Inner Development Goals näyttää suuntaa. Dialogi-verkkojulkaisu. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://dialogi.diak.fi/2025/12/11/kestava-muutos-alkaa-ihmisesta-inner-development-goals-nayttaa-suuntaa/

Kuula, K. (2025). Käveleminen henkisenä harjoituksena. Teoksessa P. Houni, M. Holopainen, K. Kuula & T. Kokkoniemi (toim.), Filosofisia kohtaamisia. Ajatuksia filosofisesta praktiikasta (s. 251–265). Niin&näin.

Marcussen E., Weiss M. & Helskog G. (2021). How Philosophizing the Dialogos Way Can Promote Education for Sustainable Development. Teacher Education in the 21st Century - Emerging Skills for a Changing World. https://www.intechopen.com/chapters/75268

Ramcilovic-Suominen, S. (2025). Just global socioecological transformations: It takes a worldview change to change the world? Teoksessa S. Ramcilovic-Suominen (toim.), Socioecological Transformations. Linking Ontologies with Structures, Personal with Collective Change (s. 1-23). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003466109

Ramcilovic-Suominen, S. (2025). On the illusion of separate self (as root cause of socioecological crises) and radical intraconnectedness (as precondition for healing and transforming) Teoksessa S. Ramcilovic-Suominen (toim.), Socioecological Transformations. Linking Ontologies with Structures, Personal with Collective Change (s. 24-38). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003466109

Tomperi, T. & Lehtinen, E. (2025). Filosofoidaan! Filosofian harjoittaminen lasten kanssa. Teoksessa P. Houni, M. Holopainen, K. Kuula & T. Kokkoniemi (toim.), Filosofisia kohtaamisia. Ajatuksia filosofisesta praktiikasta (s. 251–265). Niin&näin.

P.S. Miksi niin hieno sana kuin interconnectedness (en ole keksinyt vielä kunnon käännöstä intraconnectedness-sanasta) on suomeksi keskinäisriippuvuus? Tai ehkä tässä pitäisikin lähteä tutkimaan ja määrittelemään uudelleen riippuuvuutta, jolla on sanana mutulla negatiivinen kaiku. 
Kati Kuula 7. helmikuuta 2026
Jaa tämä kirjoitus
Tunnisteet
Arkistoi
Mikä ihmeen fika?
Fikaa Katin kanssa - Fika Concept™ - Fika-hetket.  Mistä on kyse?