"Kahvittelu, kahvitarjoilu tai kahvinjuonti (ruots. fika) on erityisesti Suomessa ja Ruotsissa yleinen sosiaalinen instituutio, jossa kokoonnutaan juomaan kahvia sekä syömään makeita ja suolaisia leivonnaisia ja samalla keskustelemaan." (Wikipedia)
Edesmennyt filosofisen praktiikan opettaja Heikki Vuorila vertasi filosofista neuvontaa, filosofin vastaanottoa, fiikaamiseen. Kuten myös filosofian praktikko Arto Tukiainen kirjoittaa, kahdenvälisiin keskustelutilanteisiin soveltuu nimitys filosofinen neuvonpito, jota Heikkikin käytti ja lainasi tunnettua filosofista neuvojaa ja tutkijaa Peter Raabea: Neuvonpidon ajatuksena on auttaa asiakasta pohtimaan hänen omaa elämäänsä ja elämänongelmiaan filosofisesti. Tavoitteena on se, että asiakas saavuttaa paremman ymmärryksen itsestään, elämästään ja huolistaan. Itselleni neuvonpito on myös ryhmässä tapahtuvaa, ei vain kahdenkeskistä.
Fikaamiseen / fiikaamiseen liittyy pysähtyminen hetkeksi, kahvittelemaan ja juttelemaan, tuumaamaan, pitämään neuvoa yhdessä. Työn touhussa, ongelmanratkaisussa ja tiukoissa tilanteissa kannattaa ottaa fikatauko, kuten opastin aikoinaan uutta tiimiläistäni. Kasvuyrityksen vauhdikkaissa käänteissä kahvia kului. Nyt viittaan fikalla ja esimerkiksi filosofisella kahvihuoneella (jonka voimme yhdessä muodostaa minne vain) enemmän pysähtymiseen ja yhdessä ajattelemiseen kuin itse kahviin, mutta samalla kahvi tai ehkä ennemminkin kahvittelu symboloi kipeästi tarvitsemaamme aikaa ja tilaa ajatella.
"Pohjoismaisessa kahvikulttuurissa pelkän kahvin juonti ei kuitenkaan yleensä riitä, vaan perinteisesti kahvin kanssa tarjotaan kahvileipää (ruots. fikabröd) eli pullaa, viinereitä, kakkuja, keksejä tai pikkuleipiä."
Fika Concept™ kahvileipä on se, mikä erottaa tavallisen juttelun ajatuksella keskustelusta ja dialogista. Tavoitteena on harjoittaa täsmällisemmin dialogia kuin tavallinen keskusteluhetki. Pullaksi voisi sanoa ehkä sitäkin, tai rusinaksi, mitä keskustelijat pyrkivät yhdessä rakentamaan ja etsimään - tieto, uudet näkökulmat. Fasilitoijana huolehdin tavoitteellisesta etenemisestä, vaikka dialogi voikin jättää osallistujat joskus hämmennyksen tilaan, konsensuksen ja vastauksen sijaan. Mutta itse fikaaminen - että pysähdymme ja ajattelemme parhain päin, täysin sydämin ja kaikin voimin on kenties tärkeintä.
Edesmennyt filosofisen praktiikan opettaja Heikki Vuorila vertasi filosofista neuvontaa, filosofin vastaanottoa, fiikaamiseen. Kuten myös filosofian praktikko Arto Tukiainen kirjoittaa, kahdenvälisiin keskustelutilanteisiin soveltuu nimitys filosofinen neuvonpito, jota Heikkikin käytti ja lainasi tunnettua filosofista neuvojaa ja tutkijaa Peter Raabea: Neuvonpidon ajatuksena on auttaa asiakasta pohtimaan hänen omaa elämäänsä ja elämänongelmiaan filosofisesti. Tavoitteena on se, että asiakas saavuttaa paremman ymmärryksen itsestään, elämästään ja huolistaan. Itselleni neuvonpito on myös ryhmässä tapahtuvaa, ei vain kahdenkeskistä.
Fikaamiseen / fiikaamiseen liittyy pysähtyminen hetkeksi, kahvittelemaan ja juttelemaan, tuumaamaan, pitämään neuvoa yhdessä. Työn touhussa, ongelmanratkaisussa ja tiukoissa tilanteissa kannattaa ottaa fikatauko, kuten opastin aikoinaan uutta tiimiläistäni. Kasvuyrityksen vauhdikkaissa käänteissä kahvia kului. Nyt viittaan fikalla ja esimerkiksi filosofisella kahvihuoneella (jonka voimme yhdessä muodostaa minne vain) enemmän pysähtymiseen ja yhdessä ajattelemiseen kuin itse kahviin, mutta samalla kahvi tai ehkä ennemminkin kahvittelu symboloi kipeästi tarvitsemaamme aikaa ja tilaa ajatella.
"Pohjoismaisessa kahvikulttuurissa pelkän kahvin juonti ei kuitenkaan yleensä riitä, vaan perinteisesti kahvin kanssa tarjotaan kahvileipää (ruots. fikabröd) eli pullaa, viinereitä, kakkuja, keksejä tai pikkuleipiä."
Fika Concept™ kahvileipä on se, mikä erottaa tavallisen juttelun ajatuksella keskustelusta ja dialogista. Tavoitteena on harjoittaa täsmällisemmin dialogia kuin tavallinen keskusteluhetki. Pullaksi voisi sanoa ehkä sitäkin, tai rusinaksi, mitä keskustelijat pyrkivät yhdessä rakentamaan ja etsimään - tieto, uudet näkökulmat. Fasilitoijana huolehdin tavoitteellisesta etenemisestä, vaikka dialogi voikin jättää osallistujat joskus hämmennyksen tilaan, konsensuksen ja vastauksen sijaan. Mutta itse fikaaminen - että pysähdymme ja ajattelemme parhain päin, täysin sydämin ja kaikin voimin on kenties tärkeintä.